Toki minun piti tarkistaa, ettei suuhun jää tikkuja ja eikä puusta saanut sellaisia palasia irti mikä voisi vahingoittaa koiraa.
Tuo puu oli Roksulle hyvinkin tärkeä ja sitä ei millään voinut jättää ja auta armias jos sitä joku yritti häneltä ottaa pois. Onneksi ei kuitenkaan alkanut pilkkoa tuota polttopuuta vaan ainoastaan kanteli sitä mukanaan.
Lopulta otin puun Roksulta pois ettei vaan vahingoita itseään...tosin hiukan piti "huijata" ensin, ettei huomaa, että otin puun pois. Ihme oli suuri ja etsintä alkoi, kun Roksun oma puu oli poissa.
Myöhemmin syksyllä teemme taas polttopuita yhdessä Roksun kanssa.