Eilen kävimme Roksun kanssa eläinlääkärissä rokotuksissa.
Menomatkalla Roksu tuntui jurputtavan autossa, että joko kohta oltaisiin perillä. Tällä kertaa Roksu pääsi takakontin sijasta takapenkille katselemaan maisemia kanssani. Kuskilla tuntui olevan hauskaa, kun kuunteli Roksun jurputusta :D
Välillä piti laittaa poski minun poskeani vasten, kun niin tuntui jännittävän.
Perille päästyämme ilmoittauduttiin ja puntarin kautta pääsimme hoitohuoneeseen odottamaan lääkäriä. Painoa Roksulle oli kertynyt 23.8 kg eli kuulemma ihan sopusuhtainen poika oli.
Hoitohuoneessa odotellessa piti kaikki paikat tutkia ja nuuskutella tarkkaan, että saatiin tietää ketä mahdollisesti huoneessa oli aikaisemmin ollut.
Aina kun ovi aukesi oli Roksu skarppina katsomassa kuka tuli ja minne meni (Huoneessa oli mm. rokotteita joita tultiin sieltä hakemaan).
Jonkun aikaa jouduimme odottelemaan ennenkuin eläin lääkäri pääsi paikalle tutkimaan Roksun, oli kuulemma tullut joku hätätapaus, jonka vuoksi oltiin hieman myöhässä. Meitä ei myöhästyminen haitannut laisinkaan.
Toivottavasti tällä hätätapauksella on nyt kaikki hyvin.
Roksu tutkittiin ja kaikki oli ikään nähden erinomaisessa kunnossa. Ainoastaan ilmeiseen närästykseen kokeillaan nyt lääkettä, joka tuntuu röyhtäilyjä helpottavankin uuden ruoan lisäksi ja hampaat kuulemma pitää vielä puhdistaa syksymmällä, mutta muuten ei ollut mitään hätää ja poika voi hyvin.
Ennen pois lähtöä Roksu vielä kiitteli kovasti hoitanutta eläinlääkäriä hyvästä hoidosta ja hyvin onnistuneesta rokotuksesta, joista ei tullut kuin hiukan väsymystä oireena, mutta muuten kaikki on senkin puolesta ihan kunnossa.
Ennen kotiin lähtöä odotustilassa Roksu törmäsi aivan mielettömän ihanaan Labbispentuun joka vielä odotteli lääkärille menoa. Kummatkin tuijottivat toisiaan ja yrittivät haastaa leikkiin. Hienosti Roksu pentukoiraan suhtautui, pisti maahan maaten ja pientä yninää piti.
Autoon mentäessä huomasimme, että viereemme oli parkkeerattu auto niin lähelle, että emme Roksun kanssa päässeet turvallisesti takapenkille, joten autoa piti siirtää hiukan taaksepäin. Tällöin Roksulle tuli hätä, että nyt me jäimme pois kyydistä ja piti yrittää juosta autoa kiinni ja ihan hypätä ikkunaa kohden, jotta kuski huomaisi, että jäimme kyydistä pois :D
Tokihan kyytiin pääsimme ja kotimatka sujuikin sitten jo hurjan paljon paremmin....nyt ei enään ynisty vaan keskityttiin katselemaan vastaan tulevia ja ohittavia autoja.
Kun tiet sitten aikanaan erosi oli Roksu sitä mieltä, että pitäisi mennä ihan kouluun saakka katsomaan, että pääsevät perille.
Kotiin päin mentäessä Roksu päätti jäädätielle odottamaan josko nuoriso sittenkin tulisi jo takaisin.
